Isoäidinneliönopat

Tylleröisten perhe on ollut taas pari viikkoa yhtä kurkkukipua ja vuotavaa nenää. Onneksi puhekiellon ja sairasloman ovat pelastaneet kaksi uutta ystävääni: Netflix ja virkkuukoukku. Intohimoisena neulojana olin pitkään vältellyt virkkaamista mutta kesällä annoin viimein erään ystäväni tutustuttaa minut alkeisiin. Kun päätimme vielä kaveriporukalla koota ystäväni vauvajuhliin lahjaksi peiton, sain tarvitsemani kimmokkeen tarttua virkkukoukkuun. Itse juhlat jäivät nyt sairastuttuani välistä, mutta sain olla hengessä mukana yhteisen lahjamme myötä.

Peitosta jäi yli joitakin neliöitä ja minä sain projektikseni keksiä niille käyttöä. Hieman erilaisia kassi- ja tyynynpäälissuunnitelmia pyöriteltyäni päädyin tekemään pikkuiselle parin pehmeitä ja heliseviä isoäidinneliönoppia.

Virkkasin kutakin noppaa kohden 6 isoäidinneliötä yhteen (kuution muotoon) jättäen kuitenkin pari sivua auki. Tämän jälkeen ompelin valkoisesta lakanakankaasta toiset kuutiot näiden sisälle ja täytin ne vanulla sekä pääsiäismunan "yllätyspalluralla" jonka sisään laitoin kulkusen. Sitten sujautin täytetyt kuutiot virkattujen sisään ja virkkasin loputkin syrjät kiinni. 

Lisää synttärijuttuja

Edellistä postausta kirjoittaessani innostuin muistelemaan mitä kaikkea sitä Pikkutylleröisen ensimmäisille synttäreille tulikaan tehtyä. Juhlat järjestettiin suklaa-vadelma-lakritsi-teemalla joka näkyi niin somistuksessa kuin tarjoiluissakin. Pöydässä oli pakollisten suolaisten (salaattibaari ja lohipiiraita) lisäksi lakritsimuffinsseja, hyvin suklainen ja vadelmainen täytekakku (suosikkiyhdistelmäni kinuskikissan täytekakun osia: mehevä suklaakakkupohja, daim-vadelma-tuorejuustotäyte ja vaahtokarkkikuorrutus), suklaata ja lakritsia sekä lasten itse tekemiä suklaalusikoita ja suklaaseen dipattuja vaahtokarkkeja.

Somistuksesi teimme koristenauhaa parille seinälle eteiseen ja olohuoneeseen sekä vaihdoimme muutaman seinällämme roikkuvan pikkutaulun kehyksiin teemaan sopivat kuvat.

Koristenauhat:

Tarvitset: kartonkia, sakset, ompelulankaa ja ompelukone.

Leikkaa kartongista ympyröitä kolmea eri kokoa, sekoita keskenään ja ompele yhteen ompelukoneella. Minulla ei ollut käytössäni paperileikkuria mutta hyvin tämä sujui ihan käsin leikkaamallakin ja mielestäni koristeesta tuli hauska.

Koristetaulut (/pinwheel):

Tarvitset:  Kehyksiä, kartonkia, liimaa ja sakset.

Leikkaa tauluihin kartongista kehyksen kokoinen pohja ja liimaa siihen mieleisiäsi kuvioita. Itse tein mm taulun jossa oli sommitelma erilaisia ja erikokoisia 1:siä ja yhteen kehykseen jossa lasi oli kauempana taustasta, tein kolmiulotteisen tuulihyrrän (mikä ihme pinwheel on suomeksi?).  Nauhasta ylijääneistä ympyröistä sai myös hauskoja sommitelmia.

Pinwheel syntyy helposti leikkaamalla neliön mutoisesta kartongin palasta noin 2/3 matkasta kulmasta neliön keskustaan kaikista neljästä kulmasta. Sitten vain taivuttaa kulmat keskelle ja kiinnittää. Taulussa sain hyrrä pysymään koossa liimaamalla mutta hauskan pyörivan lelun siitä saa jos kiinnittää hyrrän keskustasta nuppineulalla vaikkapa lyijykynän päähän.

Valitettavasti kehysten kuvat ehdittiin jo vaihtaa eikä minulla ollut niistä kunnollisia kuvia.

Suklaalusikat

Tarvitset: Värikkäitä muovilusikoita, maitosuklaata(noin 100-200g riippuen lasten määrästä), karamelleja, strösseleitä yms.

Sulata suklaa mikrossa, laita koristeet pieniin kulhoihin ja päästä lapset koristelemaan.

Miellä isommat lapset osasivat laittaa itse suklaankin lusikoihin mutta pienemmille annostelin suklaan valmiiksi. Tämä oli lapsille oikein hauskaa puuhaa ja samalla pääsin hieman tyhjentämään kaappiin kertyneitä koristevarastoja.

Muisteloa/ Photo booth

Niin ne päivät muuttuivat, viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Nyt Tylleröiseni ovat olleet uudessa päiväkodissaan jo yli kuukauden ja viihtyneet hurjan hyvin. Omppu on saanut nopeasti uusia ystäviä ja koska tytöt ovat samassa (ja päiväkodin ainoassa) ryhmässä, hän on voinut myös katsoa hieman pikkusiskonsakin perään.

Omppu odottelee jo kovasti ensimmäisiä kaverisynttäreitään parin viikon päästä, mutta myös Pikkutylleröinen täytti kokonaisen vuoden loppukesästä. Lienekkö siksi että olin potenut huonoa omaatuntoa töihin palaamisesta vai miksi, mutta juhlat menivät järjestelyineen jo hieman suorittamisen puolelle. Hauskaakin meillä kyllä oli kun pari iltaa väkersimme K:n kanssa koristeita ja tarjoiluja ja tottakai myös itse bileissä. Lisäksi saan edelleen leveän hymyn kasvoilleni kun selaan läpi juhlissa otettuja kuvia. Tässäpä yksi pippaloiden hauskimmista yksityiskohdista:

Valokuva-automaatti

Tarvitset: kertakäyttöpöytäliinaa, teippiä, kartonkia, (kapalevyä, (matto-)veitsi, liitutaulumaalia, liitutaululiituja) grillitikkuja, sakset, kameran ja jalustan.



1) Leikkaa kartongista rekvisiitaksi esim. viiksiä, silmälaseja, kruunuja, rusetteja tai mitä ikinä mieleesi juolahtaa ja kiinnitä teipillä grillitikkuihin. Tässä hommassa lapset ovat hyviä ja keksivät vaikka mitä! Me olimme leikanneet myös kapalevystä mattoveitsellä pari palasta (puhekuplan ja sydämen) jotka maalasimme toiselta puolelta  liitutaulumaalilla ja tökkäsimme nekin grillitikun päähän. Kaikenmaailman hauskat aurinkolasit sun muuta kannaattaa myös kaivaa esiin.

2) Tyhjennä pätkä seinää taustaa varten. Teippaa seinälle kangas/kertsipöytäliina  (itse käytin 1,5 tiimarin kertakäyttöistä pöytäliinaa) ja somista esim kartongista leikatuilla koristella. Myös pöytäliinaa voi käyttää tähän tarkoitukseen. Ilmastointiteippi ei pysynyt ainakaan meidän seinässämme kovin hyvin joten suosittelen ehkä käyttämään pakkausteippiä yms mutta kyllä tuokin toimi kun kävi muutaman kerran painelemassa teippiä rakoilevista kohdista takaisin seinään.

3) Viritä kamera jalustalle sopivalle etäisyydelle ja laita astukset niin että vieraat voivat itse ottaa ajastuksella kuvia itsestään. Kuvasarjoista tuli mielestäni erityisen hauskoja kun laittoi kameran ottamaan aina kolme kuvaa kerralla.

4) Pyydä vieraita kirjoittamaan terveisensä pikkuliitutauluihin ja poseeraamaan kameralle juhlien aikana.

Pakko todeta vielä että kuvista tuli todella hauska muisto, minkä lisäksi valokuvaseinä toi kivaa ohjelmaa itse juhliin ihan kaiken ikäisille vieraille.  Suosittelen kokeilemaan!

Taisi olla pieni bloggausvieroitusoireita kun vapaa aamupäivä vierähti ihan huomaamatta. Laitanpa muista ideoista sitten seuraavaan postaukseen. Ehkäpä jo aiemmin kuin parin kuukauden päästä.

Hengähdys

Työt pääsivät sitten nielaisemaan minut täysin. Edellisestä vapaapäivästäni (viikonloput mukaan lukien) on jo viikkoja, ja useat päivistä ovat venyneet puolen vuorokauden mittaisiksi. Siinä on ollut muullakin perheellä jaksamista, mutta nyt yritän hieman paikkailla. Saavuimme mökille hetki sitten ja työmailejakaan ei onneksi ollut ehtinyt tulla näin sunnuntaina.

Tännekin blogiin oli pakko huikata että ollaan sitä olemassa vielä. Projektejakin on mielessä kaikenlaisia, mutta ensin pitää saada tämä yksi johonkin kuntoon. Uusi kauppa kokonaan minun vastuullani: kalusteet, valot, valikoima, työntekijät, työvuorot... Mutta nyt muutama päivä lomaa ja ajatuksille aikaa rauhoittua.

Oma koti kullan kallis

Elokuvajuhlilta on viimein kotiuduttu ja olo on yhtäaikaa sekä helpottunut että haikea. Reissaaminen pienten lasten kanssa vaatii aina jonkin verran valmisteluja, voimia ja pitkää pinnaa, mutta voi onnistuessaan olla todella palkitsevaa ja täynnä ihania elämyksiä. Joskus kaikki voi myös mennä aivan totaalisesti pieleen.

Me jännitimme hieman automatkaa kolmen lapsen kanssa (tylleröisten lisäksi meillä kun oli yksi vielä lainassa), mutta uudesta ihanasta DVD-soittimesta huolimatta ajattelimme selviävämme 12 tunnin ajomatkasta parhaiten yöllä, lasten ja varakuskin nukkuessa. Tylleröisemme ovat yleensä oikein hyviä nukkumaan autossa, joten lähdimme matkaan illalla hyvillä mielin. Alkumatka menikin mukavasti leffoja katsellessa, mutta viimeistään aamuyöllä metsästäessämme itkevien ja huutavien lasten kanssa avointa huoltoasemaa johon pysähtyä pissalle, myönsimme suunnitelmassamme olleen joitakin aukkoja.

Perillä kun olisi pitänyt päästä viimein lepäämään, härdelli kasvoi vain entisestään. ST sai astmakohtauksen eikä saanut kunnolla hengitettyä, Pikkutyllerölle nousi yllättäen 39 asteen kuume ja me loputkin olimme valvotun yön jäljiltä väsyneitä ja kiukkuisia kuin ampiaiset. Reissun aikana tuntui välillä siltä että kaikki mahdollinen meni pieleen, mutta nyt kun olemme jälleen turvallisesti kotona terveinä ja melkein puheväleissäkin keskenämme, on aika kaivaa muistoista parhaat hetket ja piirtää tällekin sadepilvelle ne kuuluisat hopeiset reunukset.

 

 

 

 

Nautimme useista mahtavista elokuvista, toistemme seurasta (silloin kun pinna ei kiristänyt liikaa) sekä auringosta niin päivällä kuin yölläkin. Klubikeikoille tai illanviettoihin emme päässeet mutta löysimme viihdykettä yllättävistä paikoista (K-marketin tonttubändi oli Tylleröisten mielestä todella kova hitti) ja herkutteluiltapala toi lohtua niihinkin iltoihin joina jouduimme tyytymään television elokuvatarjontaan. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Jyväskylään kylpylähotelliin nukkumaan, polskimaan, syömään ja keräämään voimia.

Hijaiseloa

Täällä blogissa on ollut taas kovin hiljaista, kun minä olen ravannut pää kolmantena jalkana juhlimassa, töissä ja hoitelemassa asioita. Polttarit menivät ihanasti cupcakepyjamabileineen, heppailuinen, kalastuksineen ja saunoineen ja lapset (sekä isäkin!) ovat sopeutuneet hienosti uuten tilanteeseen. Minä sen sijaan olen kaivannut tylleröisten kanssa puuhailua, ja töiden aloittaminen on tökkinyt pahasti. Aamuisin olen kiukutellut kuin pahainen kakara, kun aikaa ei olekaan ollut vanhoihin rutiineihin.


Nyt olemme kuitenkin koko perheen ja Pikkutädin (V) kanssa mökillä, ja täältä jatkamme ensi viikolla autoreissuamme kauas pohjoiseen eli Sodankylän elokuvajuhlille (osittain töihin sinnekin, mutta erityisesti nauttimaan). Matkaa varten hankimme viimein pitkään harkinnassa olleen kannettavan DVD-soittimen, ja vekotin on jo osoittautunut korvaamattomaksi viihdykkeeksi Ompulle ja tädille. Aika kalliita pelejä olivat, mutta 1000 kilometriä kolmen lapsen takapenkkihärdelliä on suoritus, johon tarvitsemme kaiken saatavissa olevan avun.


Pidempää osuutta varten täytynee kerätä vielä vinkkejä erilaisista autoleikeistä ja -peleistä tuomaan hieman vaihtelua vilkkaan takapenkin ohjelmaan.

Työstressiä ja juhlajännitystä

Minun pientä ja hidastempoista elämääni on ravisteltu viimepäivinä oikein urakalla, ja vauhti sen kuin kiihtyy. Ensimmäiset työvuoroni olivat juuri ehtineet kilahtaa sähköpostiini, kun sain kuulla että jatkaisinkin mahdollisesti uusien (vastuullisempien, palkitsevampien ja mielekkäämpien) haasteiden parissa. Tämä mahdollisuus on sellainen, johon on yksinkertaisesti pakko tarttua, vaikka se sekoittaisikin kaikki suunnitelmamme. Saattaa olla etten edes saa kyseistä hommaa mutta taidan haluta sen todella, koska mahani tuntuu olevan täynnä jotain perhosen kaltaisia.

Ennen töiden alkua edessä on vielä ainakin yksi toiminnan täytteinen polttariviikonloppu ja siten kaksi yötä erossa tylleröisistäni (ellei sitten iske niin kova ikävä että ajan mummilaan pikkuisteni luo nukkumaan). Maanantaina ii:n ja minun yhteinen blogi kilistellään kuohuviinilasien ääressä käyntiin (nyt kun nimikin on viimein päätetty) ja pääni tulvii ideoita jotka odottavat toteutumistaan.

Tässä kaikessa on ollut aivan liikaa käsiteltävää kerralla ja olenkin viettänyt pari päivää hurjissa kahvitärinöissä ja koonnut erilaisia to do-listoja kaikkien käsiin osuneiden paperin palasten kulmiin. Olen jopa raahannut itseni jälleen salille rehkimään päästäkseni hetkeksi eroon levottomana pomppivista ajatuksistani. Nyt olisi kiireesti tarve päästä eroon synnytyksen jälkeisestä dementiasta ja saada pää jälleen jonkinlaiseen järjestykseen. Auttaisikohan kampaajakäynti?